Tuotepäällikön artikkeli

Hyrox-painot eri sarjoissa: Paljonko kisavarusteet painavat naisten ja miesten luokissa?


Julkaistu: 25.08.2026

Toiminnallisen urheilun ja erityisesti Hyrox-kilpailuiden suosion kasvaessa yhä useampi treenaaja miettii, miten tulevaan kisakoitokseen tulisi valmistautua. Hyrox tarjoaa äärimmäisen testin niin kestävyydelle kuin voimallekin, mutta eri kilpasarjojen vaihtelevat vaatimukset asettavat osallistujan harjoitteluohjelman suunnittelun koville. Väärillä kuormilla treenaaminen ja kisalattian todellisten olosuhteiden huomioimatta jättäminen voivat helposti johtaa siihen, että voimatasot loppuvat kesken ratkaisevilla rasteilla. Oikeaoppinen perehtyminen virallisiin kisapainoihin säästää pettymyksiltä ja vaivalta myöhemmin, kun harjoittelu voidaan alusta alkaen mitoittaa vastaamaan kisan todellista rasitusta. Asiantuntijoiden havainnot ja tarkka sääntötietous auttavat ymmärtämään, kuinka raskaasti kelkkatyöntö, farmarikävely ja seinäpallot kuormittavat kehoa eri luokissa, ja miten oma fysiikka kannattaa rakentaa menestyksekästä kisapäivää varten.

Hyrox on saavuttanut suuren suosion fysiikkalajina, joka mittaa monipuolisesti sekä kestävyyttä että voimaa. Kilpailu koostuu kahdeksasta yhden kilometrin juoksuosuudesta ja niiden välissä suoritettavista toiminnallisista rasteista. Jotta harjoittelu ja valmistautuminen kohti kisapäivää sujuisivat mahdollisimman hyvin, on tärkeää tuntea eri sarjoissa käytettävät tarkat painot.

Väärillä kuormilla harjoittelu johtaa helposti siihen, että kisalattialla voimatasot loppuvat kesken tai palautumiskyky heikkenee heti ensimmäisten raskaiden rastien jälkeen. Alla käymme läpi viralliset kilpailupainot eri luokissa, jotta treenaaja voi rakentaa harjoitusohjelmansa täsmällisesti vastaamaan todellisia vaatimuksia.

Mitkä ovat naisten painot eri kilpasarjoissa?


Sopivan kilpasarjan valitseminen on ensimmäisiä päätöksiä matkalla kohti maaliintuloa. Hyroxissa naisten sarjat on jaettu Open- ja Pro-luokkiin, joissa molemmissa suoritetaan täysin samat rasteet ja juoksumatkat, mutta kuormituksessa on selvä ero. Pro-sarja on suunniteltu kokeneemmille urheilijoille, ja siinä vaadittavat voimatasot nousevat huomattavasti perustasosta. Monella rastilla naisten Pro-sarjan painot ovat samat kuin miesten Open-sarjassa.

Kun tarkastellaan virallisia kilpailupainoja, ero luokkien välillä on huomattava jokaisella lisäpainoa vaativalla rastilla:

  • Kelkkatyöntö (Sled Push): Open-sarjassa työnnetään 102 kg kuormaa, kun taas Pro-sarjassa työnnettävä kokonaismassa on 152 kilogrammaa.
  • Kelkkaveto (Sled Pull): Open-sarjan veto suoritetaan 78 kg painolla, ja Pro-sarjassa vedettävää on 103 kg.
  • Farmarikävely (Farmers Carry): Open-luokassa kannetaan kahta 16 kg painoa (yhteensä 32 kg), Pro-luokassa puolestaan kahta 24 kg painoa (yhteensä 48 kg).
  • Hiekkasäkkiaskellukset (Sandbag Lunges): Open-sarjassa hiekkasäkki painaa 10 kg, Pro-sarjassa paino nousee 20 kilogrammaan.
  • Seinäpallot (Wall Balls): Open-sarjassa käytetään 4 kg palloa, ja Pro-sarjassa heitetään 6 kg painoista palloa.

Nämä erot vaikuttavat suoraan siihen, millaista kestävyysvoimaa harjoittelussa on rakennettava. Jos tavoitteena on Pro-sarja, pelkkä hyvä juoksukunto ei riitä, vaan pohjalla on oltava vahva voimaharjoittelutausta, jotta raskaat kelkat ja kantamukset liikkuvat ilman liiallista uupumusta.

Paljonko kelkka painaa ja kuuluuko se ilmoitettuun painoon?


Yksi yleisimmistä kysymyksistä liittyy kelkkarastien kuormitukseen. Kun säännöissä sanotaan esimerkiksi naisten Open-sarjan kelkkatyönnön painoksi 102 kg, monet pohtivat, pitääkö treenikelkkaan lastata levypainoja tuon lukeman verran, vai lasketaanko kelkan oma rakenne mukaan painoon.

Hyrox-kilpailujen virallisissa säännöissä ilmoitetut kokonaispainot sisältävät aina kisakäytössä olevan metallisen kelkan omapainon sekä siihen lisätyt levypainot. Kisoissa käytettävän standardikelkan omapaino on yleensä noin 22–30 kg valmistajasta ja mallista riippuen, ja loppuosa vaaditusta massasta koostuu kelkan päälle asetettavista levypainoista. Kisalattialla ei siis tarvitse työntää tai vetää ylimääräistä kuormaa ilmoitetun kokonaisluvun lisäksi.

Kun harjoitellaan omalla kotisalilla tai kuntokeskuksessa, on tärkeää selvittää käytössä olevan kelkan tarkka omapaino. Jos oma treenikelkka painaa esimerkiksi 35 kg, naisten Open-sarjan 102 kg työntöä varten siihen tulee lisätä 67 kg edestä levypainoja. Jos taas harjoitellaan miesten Open-sarjaa (152 kg), saman 35 kg painavan kelkan kyytiin on lastattava 117 kg lisäpainoa. Oikea painonjako varmistaa sen, että harjoitusvaste vastaa mahdollisimman tarkasti todellista kisatilannetta.

Mitä painoja käytetään farmarikävelyssä?


Farmarikävely on mekaanisesti yksinkertainen mutta fyysisesti erittäin kuluttava rasti. Tässä osiossa kilpailijat kantavat molemmissa käsissään raskasta kahvakuulaa yhteensä 200 metrin matkan. Rasti mittaa erityisesti keskivartalon hallintaa, ryhtiä, askelluksen vakautta ja ennen kaikkea puristusvoimaa.

Viralliset luokkakohtaiset kuulapainot 200 metrin matkalle ovat seuraavat:

  • Naisten Open: 2 x 16 kg (yhteensä 32 kg)
  • Miesten Open ja naisten Pro: 2 x 24 kg (yhteensä 48 kg)
  • Miesten Pro: 2 x 32 kg (yhteensä 64 kg)

Paperilla 24 tai 32 kilon kahvakuulien kantaminen saattaa vaikuttaa lyhyellä matkalla helpolta, mutta todellisuus kisalattialla on toinen. Ennen farmarikävelyä takana on jo useita kilometrejä juoksua, raskaat kelkkatyönnöt ja erityisesti kelkkaveto (Sled Pull) sekä soutu (Rowing). Nämä kaksi edeltävää rastia väsyttävät sormia, kämmeniä ja kyynärvarsia voimakkaasti. Kun urheilija saapuu farmarikävelyn kohdalle, puristusvoima on usein valmiiksi koetuksella, ja kuormat alkavat tuntua huomattavasti raskaammilta kuin tuoreilla käsillä tehdyssä salitreenissä. Keskivartalon on pysyttävä tiukkana, jotta askellus pysyy tasaisena eikä alaselkä kuormitu liikaa väsymyksen kasvaessa.

Asiantuntijan suositus

Säästä kyynärvarsiasi – valitse oikeat treenivälineet

Hyroxin farmarikävelyssä puristusvoima on koetuksella. Siksi treeneissä kannattaa käyttää välineitä, joiden ergonomia ja pito ovat huippuluokkaa. Treenikauppa.fi-tiimin fysiikkavalmentajat suosittelevat kovaan lajiharjoitteluun laadukkaita Gymstick-kahvakuulia. Niiden asiantuntijoidemme testaama optimaalinen kahvamuotoilu ja pitävä pinta säästävät kyynärvarsiasi turhalta rasitukselta ja auttavat rakentamaan kestävän otteen kisapäivää varten.

Tilaa luotettavasti kotimaiselta asiantuntijalta: Nopea toimitus suoraan Nastolan varastoltamme sekä joustava 60 päivän palautusoikeus kaikille tuotteille.

Mitkä ovat seinäpallojen painot ja heittokorkeudet?


Seinäpallojen heitto (Wall Balls) on kilpailun viimeinen rasti, joka vaatii hyvää fysiikkaa ja henkistä lujuutta. Tässä vaiheessa suoritusta takana on jo kahdeksan kilometriä juoksua ja seitsemän kuluttavaa toiminnallista osuutta. Palleat huutavat happea, ja reidet ovat maitohapoilla aikaisemman askelkyykkyosuuden jäljiltä.

Rastilla suoritetaan aina tasan 100 toistoa. Käytettävä pallo ja vaadittu heittokorkeus määräytyvät sarjan mukaan:

  • Naiset Open: Pallon paino on 4 kg, ja heittokorkeus on 2,70 metriä.
  • Naiset Pro: Pallon paino nousee 6 kilogrammaan, mutta heittokorkeus pysyy samassa 2,70 metrissä.
  • Miehet Open: Pallon paino on 6 kg, ja tavoitekorkeus kohoaa 3,05 metriin.
  • Miehet Pro: Pallon paino on 9 kg, ja heittojen on yllettävä 3,05 metrin korkeudelle.

Pallon paino yksinään ei kerro koko totuutta tämän osuuden vaativuudesta. Heittokorkeus muodostaa suuren osan fyysisestä kuormituksesta. Kun jalkojen on mentävä jokaisessa toistossa sääntöjen mukaiseen syväkyykkyyn (lantionpohja polvilinjan alapuolelle) ja sieltä noustava räjähtävästi ylös heittämään pallo kohteeseen, jokainen lisäsentti vaatii enemmän työtä jaloilta ja olkapäiltä. Erityisesti miesten 3,05 metrin ja naisten 2,70 metrin kohteet vaativat tarkkaa ajoitusta ja koordinaatiota silloin, kun keho on jo täysin uupunut. Jos pallo ei osu maaliin tai heitto jää liian matalaksi, suoritus hylätään, mikä tarkoittaa turhaa lisätoistoa ja hukattua energiaa juuri ennen maaliintuloa.

Miten treenata kelkan työntöä ja vetoa ilman kelkkaa?


Kaikilla lajin harrastajilla ei ole mahdollisuutta päästä harjoittelemaan virallisen kelkan ja laadukkaan tekonurmen äärellä viikoittain. Kelkan työntö ja veto ovat kuitenkin kisan raskaimmat ja kuormittavimmat osuudet, joten niiden harjoitteleminen on välttämätöntä hyvän suorituskyvyn saavuttamiseksi. Fysiikkavalmentajat suosittelevatkin useita korvaavia liikkeitä, joilla lajin vaatimaa jalkojen ja pakaroiden kestovoimaa voidaan rakentaa tehokkaasti perinteisellä kuntosalilla tai kotona.

Yksi tehokkaimmista tavoista simuloida kelkan työntöä on moottoroimattoman tai sammutetun juoksumaton työntäminen (niin sanottu deadmill push). Tässä harjoituksessa juoksumatosta katkaistaan virta, tartutaan laitteen kahvoihin ja pyritään pyörittämään mattoa pelkällä jalkojen voimalla matalassa asennossa. Tämä luo lähes identtisen kuormituksen reisille ja pakaroille kuin raskaan kisakelkan liikkeelle saaminen. Toinen toimiva vaihtoehto on raskaiden vastuskuminauhojen hyödyntäminen: kuminauha kiinnitetään vyötärölle ja suoritetaan vastusta vastaan tapahtuvia matalia juoksuaskeleita tai vetoliikkeitä, jotka kehittävät tarvittavaa matalaa työntöasentoa ja lantion ojennusta.

Myös perinteisellä kuntosalilla olevia laitteita voi hyödyntää voimansiirron rakentamiseen. Raskas jalkaprässi yhdellä jalalla kerrallaan tehtynä parantaa lantion ja polven linjausta sekä vahvistaa samoja lihasryhmiä, joita tarvitaan kelkan siirtämiseen. Koska kelkan vedossa yläselkä, hauislihakset ja takareidet tekevät jatkuvaa työtä, harjoitusohjelmaan kannattaa sisällyttää raskaita taljavetoja seisten matalassa kyykkyasennossa sekä alataljasoutuja, joissa yhdistyy koko kehon hallinta. Nämä liikkeet auttavat saavuttamaan tarvittavan voiman ja kestävyysmarginaalin ilman tilaa vieviä suurlaitteita.

Miksi kisalattian kitka muuttaa painojen todellista tuntumaa


Monet ensikertalaiset yllättyvät siitä, kuinka raskaalta virallinen kelkka tuntuu itse kilpailutapahtumassa verrattuna omaan harjoitussaliin. Vaikka treenit olisi tehty täysin oikeilla kilpailupainoilla, kisapäivän suoritusolosuhteet voivat muuttaa kuorman todellista tuntumaa merkittävästi. Tämä ilmiö johtuu fysiikan laeista ja erityisesti liukukitkasta, joka vaihtelee eri areenoiden välillä.

Kisalattian tekonurmi asennetaan usein suoraan kovan betoni- tai asfalttipinnan päälle, mikä tekee alustasta huomattavasti joustamattomamman kuin kuntosalien pehmustetut pohjat. Lisäksi tekonurmien kuitutiheys, kuitujen pituus ja valmistusmateriaali vaihtelevat. Mitä tiheämpi ja uudempi matto on, sitä suurempi kitkakerroin kelkan ja alustan välille muodostuu. Kokeneiden kilpailijoiden raportoimien kokemusten mukaan kelkan liikuttaminen voi eri Euroopan kisatapahtumissa tuntua jopa 20–30 % raskaammalta pelkästään areenan maton ja pohjarakenteen vuoksi. Myös suuren yleisötapahtuman korkea ilmankosteus ja lämpötila vaikuttavat sekä urheilijan fysiikkaan että maton liukkauteen.

Tämän vuoksi fysiikkavalmentajat suosittelevat pienen varmuusmarginaalin rakentamista harjoitteluun. Jos tavoitteena on esimerkiksi työntää 152 kg miesten Open-luokassa, treeneissä kannattaa säännöllisesti käyttää 10–15 % suurempia ylikuormia (kuten 165–175 kg). Kun keho tottuu vielä raskaampaan absoluuttiseen kuormitukseen, kisapaikan mahdollinen suuri kitka ja raskas tekonurmi eivät pääse yllättämään tai kuluttamaan energiavarastoja tyhjiin heti kisan alkuvaiheessa.

Menestyksen avain on täsmällisessä valmistautumisessa


Viralliset kilpailupainot vaativat urheilijalta monipuolista voimakestävyyttä ja kykyä sietää kovaa maitohappokuormitusta pitkäkestoisen suorituksen aikana. Ero Open- ja Pro-sarjojen välillä on merkittävä, ja se muuttaa koko kilpailun luonnetta asettaen kehon voimantuotolle uudet vaatimukset. Tämän vuoksi harjoittelussa on tärkeää käyttää tarkasti mitattuja painoja ja ottaa huomioon harjoitusvälineiden omapainot sekä mahdolliset kitkaerot.

Kun tunnet vaadittavat kuormat, pystyt simuloimaan kisatilannetta luotettavasti omassa harjoitusympäristössäsi. Rakentamalla riittävän varmuusmarginaalin voimatasoihin ja totuttamalla kehon raskaaseen puristusvoiman sekä alaraajojen kestovoiman kuormitukseen varmistat, että matka kohti maalia sujuu suunnitellusti. Oikeanlaisilla harjoitusvälineillä ja täsmällisellä valmistautumisella luot vahvan pohjan, jolla hallitset kisalattiaa ensimmäisestä juoksuaskeleesta aina viimeiseen seinäpallonheittoon saakka.